Opettajan työssä on yksi ilmiö, joka on niin tavallinen, että sitä ei oikein edes huomata.

Silti lähes kaikki opettajat tekevät sitä.

Koulupäivä päättyy.
Oppilaat lähtevät kotiin.
Luokka hiljenee.

Ja sitten alkaa open toinen työvuoro.

Kotona.

Huomista tuntia varten pitäisi vielä vähän muokata materiaalia.

Yhdelle oppilaalle helpompi versio.
Toiselle vähän haastavampi.
Kolmannelle ehkä kokonaan erilainen tapa tehdä sama tehtävä.

"Tämä menee nopeasti", opettaja ajattelee.

Harvoin menee.

Yksi opettaja, monta todellisuutta

Luokassa on nykyään usein hyvin erilaisia oppijoita.

Joku lukee sujuvasti.
Joku vielä harjoittelee lukemista.

Joku oppii kuuntelemalla.
Joku näkemällä.
Joku tarvitsee liikkeen, tekemisen tai kertausta kunnes asia todella ymmärretään.

Yksi on tehnyt jo kaiken ja haluaa lisätehtäviä kun toinen vasta lukee tehtävänantoa.

Samaan aikaan oppimisen tavoitteet ovat tiukentuneet.

Oppilaiden pitäisi osata enemmän.
Ymmärtää syvemmin.
Soveltaa laajemmin.

Ja luokassa on edelleen kuitenkin se yksi opettaja.

Tämä on joskus hyvä pysähtyä sanomaan ääneen:
yksi ihminen opettaa 20-30 lasta, joista lähes jokainen oppii eri tavalla. Näiden joukossa on S2-oppilaat, erityistä tukea tarvitsevat, passiiviset, yliaktiiviset, traumatisoituneet ja ahdistuneet samassa sopassa.

Se ei ole pieni tehtävä.

Täydellisiä tunteja ei ole olemassa

Opettajat ovat usein tunnollista väkeä.

Siksi moni yrittää ratkaista tilanteen tekemällä enemmän.

Enemmän suunnittelua.
Enemmän materiaalia.
Enemmän eriyttämistä.

Ajatus on hyvä.

Mutta todellisuus on joskus toinen.

Koska vaikka opettaja kuinka valmistautuisi, jokainen tunti ei voi onnistua täydellisesti.

Ja jos opettaja alkaa mitata omaa onnistumistaan sillä, täyttyvätkö kaikki tavoitteet jokaisella tunnilla jokaisen oppilaan kohdalla…

… se on aika varma tie väsymykseen.

Kun työ alkaa valua iltoihin

Usein ratkaisu löytyy opettajan vapaa-ajasta.

Materiaalit tehdään illalla.
Tehtävät muokataan kotona.
Eriyttävät versiot syntyvät viikonloppuna.

Tämä on monelle opettajalle niin tavallista, että siitä on tullut melkein osa ammatti-identiteettiä.

Hyvä opettaja valmistautuu.

Mutta jos rehellisiä ollaan, tämä tarkoittaa usein myös sitä, että opettaja tekee työnsä kahdesti.

Ensin koulussa.
Sitten kotona.

Ja ilmaiseksi. Tietysti.

Entä jos eriyttäminen ei aina ole materiaalia?

Tämä oli itselleni yksi tärkeimmistä oivalluksista opettajana.

Eriyttäminen ei aina tarkoita lisää materiaalia.

Se voi tarkoittaa toisenlaista oppimistilannetta.

Sellaista, jossa sama oppimistilanne pystyy palvelemaan monenlaisia oppijoita samanaikaisesti.

Yksi tapa tehdä tätä on draama.

Ei näytelmää – vaan oppimistilanne

Kun puhun draamasta opetuksessa, moni ajattelee heti näytelmää, rooliasuja ja esityksiä.

Todellisuudessa kyse on paljon yksinkertaisemmasta asiasta.

Oppimistilanteesta.

Kun opetettu asia tuodaan tilanteeseen – rooleihin, keskusteluun, pieneen improvisaatioon tai yhteiseen kohtaukseen – oppilaat pääsevät käsittelemään sitä monella tavalla yhtä aikaa.

Joku oppii edelleen lukemalla.
Joku kuuntelemalla.
Joku katsomalla.

Mutta hyvin moni oppii ennen kaikkea kokemalla.

Kokemusoppiminen tekee asiasta totta

Kokemusoppimisesta tiedetään tutkimuksissa yksi asia melko hyvin.

Kun ihminen kokee asian itse, ymmärrys syvenee. Tietoa osataan soveltaa.

Ja mikä tärkeintä – opittu asia siirtyy helpommin arkeen.

Se ei jää vain vihkoon kirjoitetuksi tiedoksi.

Se liittyy johonkin tilanteeseen, kokemukseen tai oivallukseen.

Oppilaan näkökulmasta asia alkaa tuntua todelta.

Ja usein tapahtuu jotain yllättävää

Draamassa tapahtuu usein yksi kiinnostava ilmiö.

Oppilaat alkavat opettaa toisiaan.

Se, joka ymmärtää asian nopeasti, vie tilannetta eteenpäin.
Se, joka vielä pohtii, saa aikaa ja mallia muilta.

Oppimistilanne alkaa itsessään eriyttää.

Opettajan ei tarvitse jatkuvasti rakentaa kolmea eri monistetta samasta asiasta.

Draama ei korvaa opettamista

On hyvä sanoa tämä selkeästi.

Draama ei korvaa opettamista.

Opettajan pitää edelleen opettaa.
Selittää.
Rakentaa ymmärrystä.

Mutta draaman kautta rakennettu oppimistilanne voi vahvistaa oppimista merkittävästi.

Ja joskus se tekee myös jotain muuta.

Se helpottaa opettajan työtä.

Ja joskus ympyrä sulkeutuu

Kun oppimistilanne toimii, moni asia loksahtaa paikoilleen.

Oppilaat osallistuvat enemmän.
Oppiminen muuttuu konkreettisemmaksi.
Luokassa syntyy yhteinen tilanne.

Ja opettaja huomaa silloin tällöin kotona jotain pientä mutta merkittävää.

Tietokone pysyy kiinni.